Unelias uutistoimittaja
Hippojen kesäloma on alkanut vauhdikkaasti. Koko joukko on osallistunut kavereidensa kanssa uimakouluun ja oppinut taas uusia taitoja. Hille on oppinut kellumaan, Hanna sukeltamaan ja Henri hyppäämään pomppulaudalta.
– Mukavaa päästä seuraavaksi kesämökille, Hille sanoo. – Siellä on vaihteeksi vähän rauhallisempaa, ja minä pääsen ottamaan paljon luontokuvia.
– Mutta entä jos siellä onkin tylsää, kun kaverit menevät muualle, Henri pohtii. Hanna ei ole huolissaan, sillä mökillä on ollut kivaa joka kesä.
– Turha huoli! Keksitään taas uusia hauskoja juttuja, ja onhan naapurissamme maalaistalo, mökkinaapureita ja kyläkauppa.
Matkalla Hanna keksii uuden suunnitelman. – Tänä kesänä tehdään oma lehti! Heti ensimmäisenä iltana Hipot suunnittelevat kesälehtensä yksityiskohtia mökin laiturilla. Koska lehti on Hannan idea, hän toimii päätoimittajana. Hille saa miettiä lehden ulkoasun ja kuvituksen.
– Onneksi vanhemmilla on mukanaan tietokone, ja postista löytyy printteri tulostusta varten, Hille sanoo. – Voin käyttää lehdessä myös ottamiani luontokuvia.
Henri on aluksi vaitelias, mutta sitten hänen ilmeensä kirkastuu.
– Minusta tulee uutistoimittaja, hän innostuu. – Olen aina siellä, missä tapahtuu! Voin kirjoittaa juttuja myös paikallisista urheilutapahtumista. Viikonlopun kestävä purjehduskilpailu ainakin kiinnostaa kaikkia!
Hanna on tyytyväinen. – Hienoa! Jokaiselle löytyy kyllä juuri sopiva tehtävä. Minä laadin vielä tietovisan ja pyydän mummilta muutaman herkullisen reseptin. Se on siinä.
Lehden toimituksessa riittää kiirettä. Ensimmäisen numeron on tarkoitus olla valmis kyläjuhliin mennessä.
– Sieltä saamme lehdellemme paljon ostajia, Hanna suunnittelee. Henri nyökyttää päätään innoissaan.
– Siihen mennessä minäkin ehdin kirjoittaa juttuni suuresta purjehduskisasta, hän sanoo. – Voin seurata kilpailun tärkeintä osuutta oman mökkirannan kalliolta ja ottaa upeita kuvia.
– Sinulla on kyllä tarpeeksi uutisjuttuja koossa ilman tätä kisaakin, Hanna sanoo.
Henri on eri mieltä.
– Tämä on kesän kohokohta. Kyllä uutistoimittajan on oltava valmiina, silloin kun jotain näin kiinnostavaa tapahtuu.
Purjehduskilpailun viikonloppuna sää on tyyni. Vaikka Henri istuu kiikareineen rantakalliolla koko päivän, yhtään venettä ei näy
– Taidan kiivetä tuohon riippukeinuun odottamaan, hän lopulta päättää.
Illansuussa Hanna ja Hille tuovat Henrille lisää evästä ja peiton, sillä Henri ei halua antaa periksi.
– Vielä ne sieltä tulevat! Täytyy vain jaksaa odottaa…
Henri jää yksin rannalle.
Onneksi yö on lämmin ja riippukeinussa mukavaa – sen jälkeen kun Henri keksii vetää peiton päälleen hyttyssuojaksi. Uni yllättää uupuneen urheilutoimittajan.
Yön hiljaisuudessa kilpailuun osallistuvat purjeveneet lipuvat Henrin ohi. Purjehtijat huomaavat riippumatossa kuorsaavan Henrin, mutta päättävät olla häiritsemättä hänen untaan.
Aamulla Hanna ja Hille löytävät riippukeinusta syvää unta nukkuvan uutistoimittajan. Muistiinpanovälineet ovat kanervikossa keinun alla.
Henri hätkähtää hereille.
– Voi ei! Kaikki on nyt pilalla! Purjeveneet ovat menneet ohi ja tulevat pian maaliin, Henri parahtaa. – Ei juttua eikä yhtään kuvaa!
Onneksi vanhemmat ymmärtävät tilanteen vakavuuden, ja koko perhe hyppää pikaisesti autoon. He ajavat järven toiseen päähän maalipaikalle, jossa Henri pääse parahiksi haastattelemaan purjehduskilpailun voittajia.
– Tämä toimittaja taitaa olla viime yönä riippukeinussa näkemämme kuorsaaja, kilpailun voittaja huomaa. – Taisit nukkua makeasti!
– Nyt hymyä! Hille ohjeistaa nolostunutta Henriä ja palkittuja purjehtijoita yhteiskuvaa varten.
Jutusta ja kuvista tulee mainio lisä hippojen kesälehteen, joka saadaan kuin saadaankin myyntiin seuraavan viikonlopun kyläjuhlille.
– Aikamoinen lehtimies tuo meidän Henrimme! Hanna kehuu veljeään. – Vielä kun hän oppii vielä pitämään silmänsä auki eikä päästä parhaita uutisia lipumaan ohi, hänestä tulee varsinainen tähtitoimittaja.
Teksti: Tuula Pere