Iltasatu – Pyörässä vara parempi
Hanna, Henri ja Hille päättävät lähteä pyöräretkelle maastoon. On tärkeää, että kaikki toimii hyvin. Hipot nostavat pyöränsä ja varusteensa aurinkoiselle pihalle katsastusta varten.
Hille tutkii vanhaa pyöräänsä. – Tämä on vielä hyvässä kunnossa. Ei tarvita muuta kuin ilmaa renkaisiin, hän sanoo tyytyväisenä.
Mutta Henrin ja Hannan pyörät ovat käyneet jo liian pieniksi. On aika hankkia uudet pyörät, mutta ostoksia on harkittava tarkasti. Illalla keittiön pöydässä keskustellaan vilkkaasti eri vaihtoehtojen paremmuudesta.
Hanna etsii netistä käytettyä pyörää, jonka saisi järkevään hintaan. – Haluan ostaa oikein paksupyöräisen polkupyörän, jolla pääsee vaikeaankin maastoon. Se olisi kätevä luontoretkillä.
– Minä en halua niin oudonnäköistä pyörää, Henri julistaa. – Eikä sellainen kulje varmasti yhtä kovaa kuin ohutrenkainen maantiepyörä.
Muutaman päivän päästä hippojen pihassa seisoo kaksi uutta pyörää, joita niiden ylpeät omistajat Hanna ja Henri kiillottavat. Hillekin pesee vanhan pyöränsä ja suoristaa sen ohjaustangossa olevan tavarakorin.
Hipot ovat lähdössä pyöräretkelle läheiselle ulkoilureitille. Hanna ja Henri väittelevät kiivaasti siitä, kumman pyörä on parempi ostos.
– Katso nyt näitä pulleita renkaita, Hanna ihailee. – Pääsen varmasti millaiseen maastoon tahansa!
Henri ei innostu Hannan ajatuksista. – Minä en aio ajaa kivikossa tai marjamättäillä. Kyllä retkireitiltä löytyy parempiakin metsäteitä minun kiiturilleni!
Hille on kiinnostuneempi retkieväistä kuin kilpavarustelusta. Pian hän palaa pihalle mukanaan eväsherkkuja, jotka hän pakkaa huolellisesti vanhan pyöränsä tavarakoriin. – Nyt kypärät päähän ja polkupyörän pumput mukaan. Minulla on kaikki muu tarvittava.
Retkeläisten reitti vie tuttujen pyöräteiden jälkeen metsäpoluille ja lopulta syvälle metsään. Hanna ja Henri joutuvat kipakkaan kiistaan siitä, mitä kautta olisi ajettava ja kumman pyörä selviäisi siitä paremmin.
– Onhan nämä reitit merkitty, ja meillä on kännykät mukana, Henri sanoo. – Haastan teidät kisaan! Kuka on ensimmäisenä perillä Metsälammen taukopaikalla?
Hanna on valmis haasteeseen ja polkaisee paksurenkaisen pyöränsä kivikkoiselle oikopolulle. Toiset katsovat, miten hän aloittaa pomppivan matkansa metsän siimekseen.
Henri ottaa suunnan suoaluetta ylittäville pitkospuille. Hän on varma, että se on nopein reitti kohtaamispaikalle. – Osaan kyllä ajaa lankkuja pitkin ja tulen ensimmäisenä perille, hän arvelee.
Muiden lähdettyä Hille ajelee rauhassa helpompaa metsäpolkua ja kuuntelee linnunlaulua. Kun hän saapuu Metsälammen taukopaikalle, siellä ei näy vielä muita hippoja.
Vähitellen Hille alkaa huolestua. – Eivät kai he ole eksyneet tai kaatuneet? Rengasrikkokin on hankala juttu keskellä metsää!
Hanna ja Henri eivät onneksi ole hädässä. He ovat vain innostuneet kilpailemaan voitosta liian tosissaan ja varomattomasti.
Henrin kapeapyöräiset renkaat ovat juuttuneet pitkospuiden rakoihin. Äkkipysäys on lennättänyt hänet pyörän selästä märkään sammalikkoon. – Pitikin valita tämä reitti! Läpimärkä pyöräilijä valittaa.
Hannan matka ei suju yhtään helpommin. Hän on tottumaton paksupyöräisen ajopelinsä pomppimiseen kivikossa ja sinkoutuu mättäikköön. – Onneksi ei käynyt pahemmin. Muutama haava vain. Nyt metsäpolulle ja eväille!
Hanna ja Henri pääsevät lopulta kolhiintuneina ja pyöriään työntäen taukopaikalle, jossa Hille jo odottaa eväiden ja laastareiden kanssa.
– Johan oli reissu! Hanna huokaa ja Henri nyökkää ahmiessaan sämpylää. Tästä asiasta he ovat yksimielisiä.
Seuraava retki päätetään tehdä paikkaan, johon kaikki voivat ajaa turvallisesti. – Ehdotan pyörätietä, joka vie uimarannalle, Hille sanoo. – Vesikin on lämmintä!
Kaikki innostuvat.
Teksti: Tuula Pere