Siirry sisältöön

Iltasatu – Hippojen takkaillan savukaaos

Hippojen vaarin syntymäpäivä lähestyy. Hannan, Henrin ja Hillen on keksittävä sopiva lahja, mutta se ei ole helppoa. Vaarista on tullut suorastaan nuuka, eikä mumminkaan mielestä kannata ostaa turhaa tavaraa.

– Kyllä isovanhemmat ovat tavallaan oikeassa, Hanna myöntää, kun hipot pohtivat tilannetta yhdessä. – Mutta täytyyhän syntymäpäiväksi keksiä jotain kivaa! Henri Hippo saa loistavan ajatuksen.

– Jos vaarilla on jo kaikki tarpeellinen, voisimme järjestää mukavan yllätyksen, joka ei ole tavara, hän sanoo salaperäisesti.

– Mikä se voisi olla? Hanna ihmettelee. Hille Hipon ilme kirkastuu. – Tiedetään, tiedetään. Se on jokin elämys. Mutta eivätkö sellaiset hieronnat ja matkat ole kalliita? Muut keskittyvät kuuntelemaan Henrin suunnitelmaa.

– Tämä elämys ei ole kallis. Heidän ei tarvitse edes poistua talostaan, Henri sanoo. – Me viemme elämyksen heidän olohuoneeseensa.

– Miten se onnistuu? En usko, että saamme aikaan kummoista esitystä, jos sellaista mietit, Hille epäilee. – Vaari ja mummi katsovat mieluummin omia ohjelmiaan televisiosta ja keittävät kahvit.

Henri ei lannistu. – He pitävät kyllä sellaisestakin, jonka osaamme itse järjestää, hän vakuuttaa. Muut tulevat uteliaiksi. – No, mikä on suunnitelmasi? Paljasta jo, Hanna hoputtaa veljeään.

Hippojen isovanhemmat asuvat vanhassa talossa, jossa on suuri takkauuni. Sen lämmössä on mukava istua pimeinä syysiltoina.

– Tiedän, että mummi ja vaari eivät ole lämmittäneet takkauuniaan koko kesänä, koska oli niin kuumaa, Henri kertoo. – Vaari sanoi eilen, että heidän täytyy hankia talveksi takkapuita, koska puuliiteri on aivan tyhjä.

– Alan ymmärtää, Hanna sanoo. – Me voimme viedä heille muutaman säkillisen takkapuita ja järjestää tunnelmallisen takkaillan. Hillekin innostuu. – Pakataan eväskori täyteen herkkuja ja paistetaan takassa tikkupullia.

Vaarin juhlapäivänä Hanna, Henri ja Hille saapuvat kantamuksineen isovanhempien talolle. 

– Nyt odotatte vähän aikaa keittiössä, Henri ohjeistaa mummia ja vaaria. – Kerromme sitten, kun yllätyksemme olohuoneessa on valmis. 

Hanna ja Hille kierittävät pullataikinasuikaleet tikkuihin ja kattavat pitopöydän. Henri latoo takkaan kasan klapeja ja panee sytykkeeksi tuohta.  On aika sytyttää tuli, mutta se ei onnistukaan suunnitelmien mukaan. – Mikä ihme tätä takkaa vaivaa? Puissa ei ole ainakaan mitään vikaa, Henri puhisee harmistuneena. 

Paksu savu puskee ulos takasta ja leviää olohuoneeseen. – Taidan sohaista vähän hiilihangolla tuota hormia. Aivan kuin siellä olisi jotain tiellä, Hanna keksii.  Piipusta alkaa tippua alas risuja ja roskia takkapuiden päälle, ja savukaaos pahenee. – Kohta koko talo peittyy savuun ja nokeen, Hille huolestuu. 

Samassa palovaroittimet alkavat ulvoa, ja isovanhemmat ryntäävät olohuoneeseen. Vaari yrittää tukahduttaa savua, ja mummi avaa ikkunat selälleen. Liian myöhään.  Naapurit ovat hälyttäneet palokunnan, joka saapuu sireenit soiden ja valot välkkyen. Onneksi palomiehet eivät ala suihkuttaa vesiletkuilla, koska huomaavat tilanteen olevan hallinnassa. 

– Tässä tapauksessa meillä olikin vain savua ilman tulta, palopäällikkö hymyilee. 

Katolle kiivennyt palomies palaa uutisineen.
– Naakat ovat rakentaneet kesällä savupiippuun tosi suuren pesän. Hormi on kokonaan tukossa. Ei ihme, että takka ei syttynyt kunnolla. Vaari lupaa kutsua nuohoojan puhdistamaan savupiipun ennen seuraavaa takkailtaa. – Panemme piipun suojaksi myös metalliverkon kutsumattomien vieraiden varalta.

– Yllätyksemme ei oikein onnistunut, Henri sanoo nolona. – Mutta ruokaa kyllä riittää. Isovanhemmat eivät ole vihaisia. – Tämä syntymäpäivä jää varmasti mieleen. Siinä ainakin onnistuitte! vaari nauraa ja maistelee kardemummaista pullataikinaa.

Teksti: Tuula Pere