Iltasatu – Hipot sähkökatkoksen armoilla 

Hippojen kotikaupunki on joutunut hurjan syysmyrskyn kouriin. Säätiedotuksessa asukkaita varoitetaan menemästä ulos. Vesi on noussut jo rantakadulle ja puistoon. Puhurit heittelevät tavaroita ympäriinsä, ja vielä pahempaa on odotettavissa yön tunteina. 

Hipot katselevat ikkunasta, kuinka myrskytuuli taivuttelee pihapuita. – Vanha omenapuumme on nyt kovilla, Hille sanoo huolestuneena. – Toivottavasti sen oksat kestävät. Muuten emme saa omenia ensi kesänä. 

Yhtäkkiä tulee pimeää ja hiljaista. Hippojen talon ja kotikadun valot sammuvat. Jääkaappi hyrähtää ja hiljenee. Koko kaupunki on ilman sähköä. Vain myrsky pitää ääntä.  

Hippojen kotona on juuri tällaisia tilanteita varten laatikollinen tarpeellisia tarvikkeita. Laatikosta löytyy pullovettä, säilykepurkkeja, taskulappuja ja pattereilla toimiva pieni matkaradio.  

– Onneksi meillä on tämä patteriradio, Hanna sanoo. – Se toimii ilman sähköäkin. 

Alueradion ohjelmassa selitetään, että myrsky on kaatanut puita sähkölangoille. Koko kaupunki on pimeänä, sillä katuvalotkin ovat sammuneet. 

– Vaikka tuhojen raivaaminen on aloitettu, se tulee kestämään tuntikausia, palopäällikkö selittää uutisissa. – Teemme kaikkemme, mutta kodeissa on syytä varautua pitkiinkin sähkökatkoksiin, hän varoittaa. 

Hipot alkavat suunnitella selviytymiskeinoja. – Tämä on oikeastaan jännittävää! Hanna sanoo. – Onneksi kovin tuuli on laantunut. Voimme jo tehdä lämmintä ruokaa pihalla grillikatoksessa. Sitä paitsi se on turvassa tuulensuojan puolella.  

– Nyt lämmintä päälle ja ruokatarvikkeet kainaloon, Henri innostuu. – Minä viritän pihakeittiöömme tulet. Avotulella kokkaaminen on hauskaa puuhaa.  

Tulta ei ole helppoa sytyttää tuulisessa säässä, mutta Henri on taitava. 

Pian hipot istuvat mukavasti nuotiopaikan ympärillä. Teevesi porisee nokisessa pannussa, ja folioon käärinyt uuniperunat kypsyvät hiilloksella. Kun niiden kanssa syötävät herkulliset täytteetkin on saatu sekoitettua kippoihin, hippojen on aika keksiä muuta tekemistä.  

– Nyt ei kyllä kerrota kummitusjuttuja, Hille sanoo ja katsoo huolissaan pimeää ja tuulista pihaa ympärillään.  

Ruokaa odotellessaan hipot järjestävät tietokilpailua ja sanaleikkejä. Kun he ovat kisanneet ”Arvaa kuka?” -pelin ainakin kahteenkymmeneen kertaan ja laivaa on lastattu kaikilla mahdollisilla kirjaimilla, uuniperunat ovat vihdoinkin valmiit. 

– Ihania perunoita! nälkäinen Henri huokaa tyytyväisenä. – Syön ainakin viisi! 

Ruoka maistuu muillekin, ja pian kaikilla on vatsa täynnä herkullisia uuniperunoita ja maukkaita täytteitä. 

Hiillos alkaa hiipua. – Onhan täällä mukavaa, mutta ainakin minulle tulee jo kylmä, Hanna sanoo. – Eiköhän oteta mukaan kuumaa teetä, ja juodaan vielä mukilliset sisällä keittiössä. 

Keittiön pöydän ääressä hipot suunnittelevat nukkumaanmenoa kylmässä ja pimeässä talossa. 

– Onneksi meillä on paljon led-kynttilöitä! Hille muistaa. – Niillä voimme valaista vaikka koko talon. 

Kun hipot levittävät valoja ympäriinsä, myrsky ei tunnu enää yhtä pelottavalta. 

– Meidän on kuitenkin lämpimämpää nukkua yhdessä huoneessa, Hanna päättää. – Kannamme sinne kasan patjoja ja makuupusseja. 

Muutkin pitävät ajatusta hyvänä. – Vähän niin kuin olisimme retkellä, Henri sanoo.  

Makuuhuoneen lattialle kasataan suuri siskonpeti, jonka päälle kootaan tyynyvuori. – Tuohan näyttää oikein houkuttelevalta, Hille pohtii. 

Koska vesihanoista ei tule vettä, hampaanpesut joudutaan hoitamaan pullovedellä. – Eiköhän mennä portaille pesemään, Henri ehdottaa. – Niin kuin kesämökillä. 

Kohta hipot seisovat rivissä kotitalon portailla ja yrittävät harjata hampaansa nopeasti, sillä myrskytuuli puhaltaa kylmästi useammankin vaatekerroksen läpi. – Pakko päästä pian lämpimään, Hille sanoo. 

Hipot ryntäävät makuuhuoneen lattian patjoille ja kaivautuvat peittoihin. Taskulappujen valossa kukin syventyy omaan iltalukemiseensa.  

Juuri silloin sähköt palaavat. Kaikki huokaisevat enemmän pettymyksestä kuin helpotuksesta. Iltaa päätetään jatkaa edelleen retkitunnelmissa, sillä tavalliseen arkeen ehtii palata huomennakin.  

Myrsky viuhuu vielä ikkunan takana, mutta sisäpuolella loistaa verhotankoon ripustettu jouluinen led-valosarja. Unikin tulee aikanaan. 

Teksti: Tuula Pere