Hipot puutarhureina – hyötykasveja vai ötökkäparatiisi?

Hippojen kotikaupungin asukkaat harrastavat kaupunkiviljelyä. Monet ovat vuokranneet puutarhapalstan, jonka hoidossa he ahertavat koko kesän. 

– Kyllä mekin osaamme kasvattaa yhtä ja toista, Henri julistaa. – Sitä paitsi tunnen puutarhurin, joka valvoo kaupunkilaisten yhteistä puutarhaa. Häneltä voimme kysyä neuvoja.

Seuraavana aamuna hipot pyöräilevät läheisille viljelypalstoille. 

– Tervetuloa, ystävällinen puutarhuri toivottaa. – Annan jokaiselle oman palstan, jolla voitte kasvattaa mitä tahdotte.

– Eiköhän käydä heti hommiin, Hanna innostuu ja lähtee työkaluvajalle. – Mukavaa, että kaikki saavat oman alueen. 

Erilliset palstat osoittautuvat hyväksi ratkaisuksi, sillä jokaisella hipolla on oma käsityksensä viljeltävistä kasveista ja työtavoista.

Hanna innostuu vihanneksista ja pohjustaa heti penkkejä porkkanoita, salaatteja ja tilliä varten. – Kasvatan ne siemenistä, mutta lisäksi ostan puutarhamyymälästä muutaman tomaatin taimen.

Henri on kuullut, että syksyllä viljelijöille järjestetään kurpitsakilpailu. – Minä kasvatan jättikurpitsan, hän päättää. – Teen sille suojaisan kasvupaikan, ja huolehdin hyvin lannoituksesta ja kastelusta. Siitä kasvaa kaupungin upein kurpitsa.

Puutarhuri katsoo tyytyväisenä hippojen intoa. – Kasvimaa on valmiiksi möyhennetty ja mustaa multaa on paksulti. Voitte istuttaa mitä vain, hän sanoo. – Muistakaa käydä kitkemässä rikkaruohot ja kastelkaa kasvejanne, niin syksyn sadosta tulee runsas.

Hille on seurannut sivusta muiden touhuja. Hän ei innostu ajatuksesta, että kitkisi koko kesän porkkanapenkkejä ja harventaisi salaatteja. Kurpitsakilpailukaan ei kiinnosta häntä. Hille haluaa mieluummin nauttia rauhassa kesäluonnosta.

– Saanko käyttää palstaani aivan niin kuin haluan? Hille varmistaa. – Toki. Täällä on myös ruusutarhoja ja muita kukkaviljelmiä, puutarhuri rohkaisee.

Hille keksii oman suunnitelman. – Minä pystytän palstalleni katoksen, jonka suojassa voin maalata vesiväreillä. Ja otan upeita valokuvia.

– Mutta mitä kasveja sinä aiot kasvattaa? Et kai käytä puutarhaa vain maalaamiseen ja valokuvaamiseen? Henri ihmettelee.

– Ja mitä aioit kuvata, jos et kasvata mitään hienoa? Hanna kysyy.

Hille on järkähtämätön. – Minun palstastani tulee luonnonkukkien viidakko ja ötökkäparatiisi.

Kesä kuluu, ja hipot vierailevat ahkerasti puutarhapalstoillaan. Välillä työ tuntuu raskaalta, mutta lopulta tuloksia alkaa näkyä. 

Syksyn lähestyessä kaupunginpuutarhuri tulee hippojen vieraaksi ihailemaan kesän satoa.

Hannan viljelysten suorat rivit puskevat herkullisia porkkanoita ja mehevää salaattia. – Tilliä riittää myös kuivatettavaksi talven kalakeittoihin ja maustekurkun liemen aromiksi, ahkera viljelijä kehuskelee.

Henri on saanut kurpitsansa kasvamaan varsinaiseksi jättiläiseksi. – Tarvitsen kottikärryt, että saan kuljetettua tämän aarteen kilpailupäivänä punnitukseen. Voitto on minun!

Seurue siirtyy Hillen palstalle. 

Henri antaa siitä armottoman arvionsa. – Täällähän on pelkkiä rikkaruohoja! Mitä hyötyä näistä on kenellekään? 

– Sinulla ei ole mitään talven varalle, Hanna jatkaa. – Eikä tämä anna edes silmänruokaa. 

Puutarhuri alkaa puolustaa Hillen palstan hoitoa. – Kävin täällä usein kesällä, kun luonnonkukat kukoistivat ja perhoset ja kaikenlaiset pörriäiset nauttivat niistä rauhassa. Sekin on tärkeää.

– Miksi? Henri ja Hanna ihmettelevät.

– Ilman Hillen ötökkäparatiisia marjapensaat ja omenapuut olisivat kärsineet pölyttäjien puutteesta, eikä niistä olisi saatu satoa, puutarhuri selittää.

– Ja on minullakin satoa talven varalle. Hille sanoo ja vetää muovilaatikosta esiin taitavia valokuvia ja maalauksia kukista ja siivekkäistä vieraista. – Nämä ilahduttavat vielä talvipakkasillakin.

Teksti: Tuula Pere