Hipot ja tiukka tietovisa

Koululaisten vuotuinen tietovisa lähestyy. Hipot ovat päättäneet osallistua visaan omalla joukkueellaan. He uskovat mahdollisuuksiinsa, koska heillä on yhdessä paljon tietoa erilaisista aiheista.

– Jos tulee urheilukysymyksiä, voitte luottaa minuun, Henri vakuuttaa. – Muistan kaikki tärkeät ja kisat ja kiinnostavat tulokset vuosien ajalta. Voitte vaikka testata, olen mestari!

Hanna vaientaa Henrin kehuskelun. — Kyllä me muutkin tiedämme kaikenlaista. Minä selvitän varmasti vaikeimmat kompakysymykset ja laskutehtävät. Ja jos on rakennettava jotain…

– Tuskin vaan, Henri keskeyttää. – Tämähän on tietovisa.

Hille istuu mietteliäänä. Hän pohtii osaamistaan. – Tulisipa kysymyksiä luonnosta, kasveista ja ötököistä. Niistä minä tiedän paljon.

Jännittävään tapahtumaan valmistautuminen jatkuu hippojen keittiössä illasta toiseen. Hanna, Henri ja Hille istuvat kirjoineen suuren pöydän ääressä. He täydentävät osaamistaan etsimällä tietoa myös netistä.

– Nyt kirjat ja koneet kiinni, Hanna julistaa. – Pian tulemme ylikuntoon. Viisainta, että nukumme kunnon yöunet ennen huomista kisapäivää.

Aamulla hipot saapuvat innoissaan kilpailupaikalle, jossa osallistujat jaetaan alkueriä varten. Kysymyskierrokset ovat nopeita, ja hipot keksivät helposti vastaukset.

 – Tottakai tiedämme suurimmat pääkaupungit, korkeimmat vuoret ja pisimmät joet, Henri kehuu.

– Otetaan nyt rauhassa. Tahti voi tiukentua lounastauon jälkeen välierissä, Hanna rauhoittelee sisaruksiaan. – Päävoitto, matka vesipuistoon, on vielä muutaman erän päässä.

Iltapäivän aikana kysymykset ja vastaukset sinkoilevat kisapöydissä. Hippojen eteneminen loppukilpailuun on hiuskarvan varassa. Pitäisikö heidän vastauksensa Amerikan löytäjästä hyväksyä vai ei? Onko ainoa oikea vastaus Kolumbus, kuten vastustajat väittävät? 

Onneksi tuomarit ovat tietoviisaita ja tarkkoja. – Toden totta, viikingit ehtivät ennen Kolumbusta, he myöntävät. Molemmat vastaukset hyväksytään. 

Vihdoin varmistuu, että hipot ovat raivanneet tiensä loppukilpailuun. Vaikka eteneminen jännittävään finaaliin on vienyt voimia, palkintona oleva matka vesipuistoon innostaa yrittämään täysillä vielä kerran.

Kaikki paikallaolijat kokoontuvat näyttämön ääreen seuraamaan viimeistä visaa. Hipot istuvat hikihelmet otsalla omalla puolellaan koroketta. Toiselle reunalle asettuu naapurikoulun etevin joukkue, joka uhkuu itsevarmuutta.

– Valmiina ollaan, Henri huikkaa tuomareille. – Hipot, ajatelkaa vesipuistoa, hän kuiskaa vielä Hannalle ja Hillelle, jotka nyökkäävät vakavina.

Kilpailusta tulee kireä. Joukkueet etenevät tasoissa kysymys kysymykseltä. Ratkaisevaksi muodostuu luontotehtävä. Siinä täytyy luetella vuorotellen sellaisten kukkien nimiä, joissa esiintyy eläin.

Hanna ja Henri katsovat toiveikkaina Hilleä. – Tämä on sinun heiniäsi, Hille. Keksit varmasti monta sopivaa kukkaa!

Aluksi Hille latelee vastauksia helposti, mutta niin keksivät vastustajatkin. Kurjenmiekka, käenkaali, harakankello, karhunvatukka, sudenmarja, leijonankita… Kunnes lopulta vastustajajoukkue ei keksi enää vastausta omalla vuorollaan, ja hipoilla on mahdollisuus voittoon. 

Nyt varsinkin Hilleä alkaa jännittää.

Aikaa on minuutti. Mistä Hille ja muut hipot keksisivät vielä yhden kukannimen, jossa on mukana eläin? Kello tikittää. Silloin pöydän alta kuuluu ”Miauuu”, ja pörröinen tassu kurkottelee hippojen jalkoja. 

Viime hetkellä Henri Hippo hihkuu voitonriemuisena. – Kissankäpälä! 

Tuomari hyväksyy vastauksen ja julistaa hipot voittajiksi. Kaikki hyppivät iloisina, niin että näyttämö tömisee. 

Henri huomaa, että pelästynyt kissa piiloutuu pöydän alle. Hän kumartuu silittämään säikähtänyttä apuriaan. – Kiitos kisuli. Ilman sinua meidän vesipuistomatkamme olisi voinut jäädä haaveeksi.

Teksti: Tuula Pere