Hiirulaisten hurja marjaretki

Hipot ovat innokkaita puutarhureita ja suuria herkkusuita. Hannan, Henrin ja Hillen mansikkamaa ja marjapensaat ovat täynnä makeita marjoja, ja pihan omenapuun oksat notkuvat hedelmistä.

– Emme millään jaksa syödä kaikkea tänä kesänä, Henri arvelee.

– Voisimme lahjoittaa osan ystävillemme. Pidetään sadonkorjuujuhlat! Hille ehdottaa.

– Hyviä ajatuksia, mutta olen suunnitellut jotain vielä parempaa, Hanna sanoo tyytyväisenä ja osoittaa pihan reunalle pystyttämäänsä vekotinta.

Jo viikkojen ajan muut hipot ovat seuranneet, kun Hanna on ahertanut keksintönsä ääressä puutarhan perällä. Vasta nyt ideanikkari on valmis esittelemään sen muille.

Utelias joukko kerääntyy hurjannäköisen koneen ympärille. Siinä on kiemuraisia putkia, suppiloita ja tötteröitä sekä liukuhihna. Kyljessä olevan lasiluukun läpi voi kurkistaa laitteen uumeniin.

– Mikä ihme tämä on? Ei ainakaan puutarhakoriste, kummastelee Hille, jonka mielestä laite on ruma.

– Katsokaa tarkasti. Tämä on maailman hienoin säilöntäkone! Hanna sanoo juhlallisesti ja taputtaa laitteensa kylkeä.

Omenapuun oksalla istuva Piip on samaa mieltä. Se on auttanut Hannaa säilöntäkoneen rakentamisessa, sillä nokka on kätevä apu ruuvien ja muttereiden kantamisessa ja kiristämisessä.

– Mihin säilöntäkonetta käytetään? Henri utelee.

– Tämä laite lajittelee, puhdistaa, silppuaa ja survoo marjat, omenat ja vihannekset näppärästi. Liukuhihnan päässä meitä odottavat valmiit pussit ja pakkaukset talven varalle, Hanna kertoo ylpeänä.

Päätetään järjestää säilöntäkoneen koekäyttö. Hipot lähtevät hakemaan marjoja ja omenoita testaamista varten. Piip järjestää pakastepussit ja purkit paikoilleen.

Mutta säilöntäkone kiinnostaa muitakin. Kun hipot ovat poistuneet ja piha on hiljainen, marjapensaiden alta kuuluu vikinää. Hiirikaksoset Mini ja Max ryntäävät säilöntäkoneen luo ja pujahtavat sisään suppilon aukosta. He liukuvat alas ensimmäistä syöttöputkea pitkin.

– Onpa täällä hämärää. Aika vaikeaa nähdä, mihin pitäisi mennä, Mini hätääntyy.

– Totta! Toivottavasti pääsemme pian pois tästä sokkelosta. Minua huimaa, Max tunnustaa.

Hiirten pahin koettelemus on kuitenkin vielä edessä, sillä säilöntäkoneen testaus alkaa pian. Hipot palaavat omenat ja marjat mukanaan.

– Sinne menevät marjat, hihkuu Hille ja kaataa herukoita ja karviaisia suppilosta alas.

– Ja tässä tulevat omenat, Henri sanoo.

– Nyt laitetaan kone käyntiin, laitteen ylpeä keksijä Hanna päättää ja painaa virtanappulaa.

Säilöntäkone alkaa rämistä. Marjat ja omenat vilistävät putkia, torvia ja tötteröitä pitkin.

Hipot eivät aavista, että koneen sisällä viipottavat myös hätääntyneet hiiret Mini ja Max.

– Mistä marjat ilmestyivät? Meidän on päästävä alta pois. Muuten joudumme hillopurkkeihin! Mini kiljuu.

– Eiii! En halua pakastepussiin enkä hilloon uimaan! Max vastaa.

Hiiret huutavat apua, mutta hipot eivät kuule. Onneksi Piip huomaa pikkujyrsijät lasiluukun läpi, kun se seuraa silmä tarkkana säilykkeitä kuljettavaa hihnaa.

– Nämä hännät eivät kyllä kuulu mansikoille, lintu ajattelee ja poimii hilloiset hiiret pois purkista.

Piip nostaa hiirikaksoset pöydälle. Pikkuotukset ovat niin tahmeita, että ne eivät pääse ylös. Minillä on suu täynnä hilloa, ja Maxin selkään on tarttunut lappu, jossa lukee ”Mansikoita”. Hippoja naurattaa.

– Ymmärrän kyllä, että kiinnostuitte uudesta keksinnöstäni. Sen sisällä ei kuitenkaan ole turvallista liikkua, Hanna varoittaa.

– Saatte marjoja ja omenia vatsanne täyteen, kunhan lupaatte jättää säilöntäkoneen rauhaan, Henri sanoo.

– Lupaamme ja vannomme kautta hiirenhäntiemme! Mini ja Max vakuuttavat.

Kaikki ovat helpottuneita. Säilöntäkone toimii loistavasti, ja puutarhan herkkuja saadaan kaikille koko talveksi.

Jotain puuttuu vielä. Koneelle täytyy keksiä nimi. Hanna piirtää tussilla kirjaimia laitteen kylkeen.

– Siinähän lukee ”MINI-MAX”, hiirulaiset hymyilevät.

Teksti: Tuula Pere