Ajetaanko tandemilla?
Hippojen kotikaupungin vuoden huippuhetkiin kuuluu pyöräilysunnuntai. Päivään mahtuu hauskoja kilpailuja ja jännittäviä tapahtumia kaikenikäisille.
Kilpapyöräilijät voivat osallistua pikamatkalle tai monen tunnin mittaiseen kestävyyskisaan. Lisäksi järjestetään erikoisten polkupyörien sarjoja, museopyöräkisa sekä taitoajokilpailu.
– Mekin voisimme osallistua johonkin erikoissarjaan, Henri ehdottaa. – Nopeuskisassa meillä tuskin on mahdollisuuksia.
– Miten olisi mielikuvituksellisimman pyörän sarja? Varastossamme on monta vanhaa pyörää, joista voisimme rakennella jotain, Hanna innostuu.
Hipot marssivat heti varastolle. Se on täynnä vuosien varrella kertynyttä rojua. Laatikkokasojen ja lehtipinojen takaa he löytävät oudon, ruostuneen polkupyörän.
– Mikä ihmeen vehje tämä oikein on? En ole koskaan nähnyt yhtä pitkää polkupyörää, Henri hämmästelee. – Vai onko tämä edes pyörä?
Hanna katselee outoa ajopeliä asiantuntevasti. – Tämä on vanhanaikainen tandempolkupyörä. Sitä voi käyttää kahden hengen pyöräretkiin. Tai voisi, jos molemmat satulat olisivat tallella.
– Tämä on varmasti sopiva museopyöräkilpailuun, oikea aarre! Hille arvelee.
Henri ja Hanna taluttavat kolhiintuneen pyörän pihalle, mutta Hille jää varastoon etsimään puuttuvaa satulaa.
Hanna tutkii pyörää tarkemmin. – Olen varma, että saamme tämän ajokuntoon, hän sanoo ja alkaa kaivella työkalupakkiaan.
Pian Hille ryntää ulos mukanaan repaleinen istuin. – Löysin etummaisen satulan! Kun saamme tämän paikoilleen, tandem on valmiina matkaan.
– Muutakin täytyy kunnostaa. On tehtävä ainakin ketjujen kiristys, pintojen puhdistus, ohjaustangon oikaisu, kissansilmän kiillotus ja takatelineen tarkistus, Hanna luettelee.
Lopulta pyörä on kunnossa, tai ainakin sen kaikki osat ovat paikoillaan. Mutta ajaminen on yllättävän hankalaa. Ei ole helppoa saada kahta hippoa polkemaan samaan tahtiin.
Monien kaatumisten jälkeen huomataan, että Hille ja Henri selviytyvät parhaiten kaksinajosta. Hille on hyvä ohjaamaan, ja Henri jaksaa polkea sisukkaasti ylämäessäkin.
Sunnuntaina kaupungin puisto ja urheilukenttä ovat täynnä väkeä. Piip-lintu sekä hiiriystävät Mini ja Max ovat mukana kannustamassa hippoja. Hiiret heiluttavat innoissaan pikkuruisia lippuja.
Henri ja Hille laittavat kypärät päähän ja valmistautuvat jännittyneinä kilpailuun. Hanna toimii huoltajana ja käärii ennen lähtöä sisarustensa polvien ympärille tukevat suojukset. – Ihan vain varmuuden vuoksi, hän selittää. Kaikki menee hyvin, kunhan ette ala hurjastella, hän muistuttaa.
Piip-lintu katselee kunnostettua pyörää ihaillen. – Onneksi museopyöräsarjassa vauhti ei ole tärkeintä. Hipot saavat varmasti paljon tyylipisteitä tämän harvinaisen tandempyörän ansiosta, lintu miettii.
Hannan neuvot rauhallisesta ajosta unohtuvat pian, ainakin Henriltä, joka on kokonaan kilpailun lumoissa. – Nyt näytetään kaikille! Pidä tiukasti kiinni ohjaustangosta, Hille! hän uhoaa takaistuimelta.
Hippokaksikko lähtee matkaan vinhaa vauhtia ja ohittaa pian edellään lähteneet kilpailijat. Ajaminen sujuu hyvin tasaisella maalla urheilukentän laidalla.
Mutta kun reitti siirtyy puistoon, hipot joutuvat vaikeuksiin.
Mutkikkaat polut ovat hankalia pitkälle pyörälle, jonka takaosa kaartaa välillä kukkapenkkien kautta. Pian saavutaan jyrkkään alamäkeen.
– Apua, ohjaustankoni on melkein irti! Hille kiljuu.
– Pidä kiinni vain, en saa pyörää pysähtymään, Henri huutaa.
Mikään ei auta. Hillen ohjaustanko irtoaa paikoiltaan, ja hän lentää pois pyörän kyydistä. Mutta Henri ei luovuta, vaikka tandempyörä nousee hänen painonsa alla pystyasentoon. Etupyörä kohti taivasta hän keulii maaliin asti ja voittaa palkinnon taitavimmasta ajosta.
– Museopyöräpalkinto jäi saamatta, mutta kyllä taitoajopokaali on yhtä arvokas, Henri sanoo tyytyväisenä.
– Mikä mestari! Iloiset hipot ja hiiret hurraavat voittajalle.
Teksti: Tuula Pere