Iltasatu – Kykykilpailun taikaa

Hippojen koululla on jännitystä ilmassa. Parin viikon päästä on kykykilpailu. Välitunneilla ei muusta puhutakaan, sillä osallistuminen kiinnostaa monia.

– Meidän on mentävä mukaan! Siitä tulee hauskaa, Henri innostuu. – Esitetään akrobatiaa! Se kiinnostaa katsojia.
– Tarkoitatko niitä hurjia temppuja, joita sirkuksissa tehdään? Nuorallakävelyä ja upeita hyppyjä! Hille huolestuu. – En usko, että meistä on sellaisiin. Pelkään näyttämöllä, vaikka ei tarvitsisi tehdä kuin kuperkeikka. Sirkus tuo Hannan mieleen paremman idean kuin hikihatussa hyppiminen.

Hanna näyttää salaperäiseltä. – Puhun hiljaa, etteivät ideavarkaat kuule. On muutakin, mikä kiinnostaa kaikkia, TAIKUUS!
– Osaan vain korttitemppuja. Ne eivät sovi suurelle näyttämölle, Henri vastaa pettyneenä.
– En ehdi oppia mitään ajoissa, Hille huolestuu.
– Ja hermoilisin joka tapauksessa lavalla niin, että kanit karkaisivat ja pallot sinkoilisivat ympäriinsä… Hanna rauhoittelee. – Minun tempussani ei sähelletä ympäriinsä. Aion rakentaa taikakaapin! Löydän kyllä ohjeet netistä. Minä nikkaroin, ja te autatte maalaamisessa.
– Entä kuka tekee ne temput? Henri huolestuu. Innostunut Hanna jakaa tehtäviä. – Minä olen taikuri, Henri on kaapissa ja Hille avustajana kulisseissa. Kaikki sujuu kyllä!

Seuraavat illat kuluvat työn touhussa. Hanna tutkii taikakaapin kuvia otsa rypyssä. – Ohjeet saisivat olla selvemmät, mutta kyllä näistä taikakaappi syntyy. Lopulta ihmehärveli seisoo keskellä hippojen olohuonetta, jossa temppuja harjoitellaan. Välillä isä ja äiti istuvat sohvalla koeyleisönä.
– Olisi kai parempi peittää kaapin takaosa, äiti ehdottaa. – Jos Henrin takamus näkyy katsomoon, hänen katoamiseensa on vaikea uskoa. Myös kaapin koneisto aiheuttaa päänvaivaa. Vaikka Hille kuinka yrittää kiskoa köysiä tasaisesti, kaappi vaappuu huolestuttavasti ja natisee uhkaavasti.
– Vähän ompelukoneöljyä rattaisiin! Kohta luistaa! Hanna luottaa rakennelmaansa.

Hipot ovat hioneet esitystään iltakaudet, mutta kaikki ei suju vieläkään kunnolla. Henri ja Hille ovat huolissaan, kun hipot odottavat esiripun takana vuoroaan.
– Yleisö on nähnyt jo monta loistavaa esitystä. Meidän on pakko onnistua täydellisesti, Henri sanoo. Hille vapisee vieressä. Hänellä on ramppikuume, vaikka hän voikin jäädä piiloon kulisseihin. Mutta Hanna puhkuu intoa kiiltävässä taikuriviitassaan ja kiskoo näyttämöavustaja Henrin mukaansa, kun esirippu nousee ja valot suunnataan taikakaappiin. Yleisö taputtaa innokkaasti, kun Hanna esittelee rakentamaansa ihmeellistä vekotinta. Puulevyistä, samettiverhoista ja kimaltavista peileistä koottu kapistus on uljas näky.
– Nyt taion avustajani kadoksiin, Hanna julistaa.
– Musiikkia, kiitos!

Aluksi esitys sujuu hyvin, mutta sitten koko vehje jumittuu. Kulisseissa köysiä käyttävä Hille hätääntyy. Kun hän kiskaisee kaikin voimin, taikakaappi alkaa pyöriä vikisten ympäri. Yleisö pitelee korviaan. Harmikseen Hanna ei onnistu taikomaan Henriä kadoksiin. Temppu on karannut käsistä! Kaappiin ahtautunut Henri kääntyilee hikihelmet otsallaan
puolelta toiselle, aina väärään aikaan. Liukuvat väliseinät ja peilit eivät riitä peittämään häntä. Koko selkäpuoli jää näkyviin yleisöön päin, kun taikakaappi lopulta rysähtää paikoilleen. Esitys on auttamattomasti pilalla. Hipot uskovat
epäonnistuneensa täysin.
– Toista kertaa en suostu tällaiseen! Henri puuskahtaa kömpiessään esiin taikakaapista. Mutta yleisö nauraa katketakseen ja taputtaa hurjana. Palkintojenjaossa hippoja odottaa iloinen yllätys. Heidän esityksensä palkitaan kisan hauskimpana ohjelmanumerona!
– Tiesin, että meissä on talenttia, Hanna sanoo tyytyväisenä.

Teksti: Tuula Pere