Siirry sisältöön

Iltasatu – Hannan hajuvesikone

Kesän lämpö on saanut hippojen naapurissa olevan kukkaniityn kukoistamaan. Sen yllä leijuu ihana tuoksu. Hanna, Henri ja Hille käyvät joka päivä tarkastamassa, mitä uutta on tullut esiin.

Henri seuraa erityisesti niityn reunamalla kasvavien ahomansikoiden kypsymistä. – Kukaan ei saa kerätä mansikkasatoa liian aikaisin! Raakoina marjat eivät maistu makeilta, hän sanoo. – Ja minäkin haluan osani!

Hille piirtää luonnoslehtiöönsä yhä uusia kukkia sitä mukaa, kun niitä ilmestyy. – Täytyypä käydä katsomassa, joko ketoneilikat ja kissankellot ovat auenneet! Ne ovat suosikkejani!

Hanna ehdottaa, että hipot keräisivät kukkia myyntiin. – Kyllä luonnonkukkia saa kerätä, paitsi tietysti niitä, jotka ovat rauhoitettuja.

– Mutta myyntiin tarvittaisiin aika paljon kukkia, Hille pohtii. – Parempi, että poimimme niitä vain omaksi iloksi.

Hanna virittelee edelleen suuria suunnitelmia. Tuoksuvalta niityltä saisi loistavaa raaka-ainetta hänen seuraavalle aparaatilleen, hajuvesikoneelle!

– Haluan vangita kukkien tuoksun! Hanna julistaa. – Täytyy vain viritellä mummin vanhaa mehumaijaa. Sen avulla saan pullotettua hienoa hajuvettä pieniin lasipulloihin.

Kätevä nikkari Hanna on vakuuttunut suunnitelmastaan, mutta Hille ja Henri epäröivät. – Miten mehumaijalla voi tehdä hajuvettä? Onko sinulla joku resepti?

– En tarvitse, Hanna sanoo ja alkaa nakutella vekotintaan autotallissa. Kun uudet letkut ja tiivisteet ovat paikallaan, hän on valmis esittelemään uudistettua mehumaijaa.

– Nyt joukolla keräämään kasveja, pihastakin löytyy yhtä ja toista! Hanna innostaa muita.

Kun korit ovat täynnä tuoksuvia kasveja – kieloja, tuomenkukkia, juhannusruusuja ja tuoksuhernettä – Hanna aloittaa raaka-aineiden liotuksen, keittämisen, uuttamisen ja tislauksen. Kirjastosta lainattu ”Kemistin kotiopas” on kovassa käytössä.

Parissa päivässä Hannan hajuvesiliuos alkaa lemuta oudosti, eikä sen värikään ole enää houkutteleva. Henri ja Hille kurkistelevat hajuvesitehtaan ovesta sisään. He sulkevat sieraimensa, sillä kukkien tuoksu on muuttunut ensin hajuksi ja sitten löyhkäksi.

Hanna ei luovuta. – Voitte mennä, jos ette kestä, hän sanoo muille. – Etsin kyllä ratkaisun, vaikka siihen menisi aikaa!

Mietteliäänä Hanna tutkii tuloksiaan. Neste on muuttunut yhä ruskeammaksi ja sakeammaksi. – Enpä ole ennen nähnyt tällaista hajuvettä! Minun on lisättävä joukkoon muita aineita. Ehkä sitruunamehua tai kylpyöljyä?

Mutta mikään ei auta. Väsynyt Hanna kaataa kaiken valuttamansa hajuveden takaisin mehumaijaan ja lisää joukkoon pullollisen oikein hyväntuoksuista vaahtokylpyainetta. – Nyt seos kuumenemaan vielä kerran. Toivotaan parasta!

Hille ja Henri seuraavat huolestuneina autotallin tapahtumia. Sisältä kuuluu outoa porinaa. Vuorotellen he kurkistavat ovenraosta. Hanna häärää kuumeisesti hajuvesikeittimensä äärellä. Kasviliemi ja vaahtokylpyaine ovat sekoittuneet Hannan koneessa, joka puksuttaa nyt autotallin täydeltä kellertävää vaahtoa.

Hille ja Henri ryntäävät sisään. – Voimmeko auttaa jotenkin? Koneesi on aivan villiintynyt!

Hanna yrittää sammuttaa hajuvesitehtaansa, mutta vaahdon keskellä on vaikea löytää oikeaa katkaisinta. – Auts, nyt poltin käteni! Hanna hihkaisee.

Epäonnisen hajuvesitehtailijan on pakko tunnustaa, että menestystuotteen sijasta tuloksena on vain pahanhajuista lientä. Hille ja Henri lohduttavat pettynyttä Hannaa ja auttavat jälkien siivoamisessa.

– Kukkien tuoksua on kai parasta nuuhkia luonnossa niiden kasvupaikoilla, Hille arvelee.

Hanna pesee mehumaijan ja poistaa siitä lisälaitteet. – Tämä mehumaija on viisainta ottaa esiin vasta, kun niityn takana kasvavat vadelmapensaat tuottavat satoa.

– Hyvä ajatus, Henri innostuu. – Vadelmamehulle on varmasti käyttöä talvella!

Teksti: Tuula Pere