Hippojen joulumyyjäiset

Ensimmäisiä jouluvaloja viritetään pihoille.Joulu lähestyy, mutta hippojen koulussa puhutaan jo kevään luokkaretkestä. Oppilaat miettivät, miten matkarahat saadaan kokoon. Hanna saa loistavan idean.
– Voimme järjestää koulun joulumyyjäiset! Jokainen tekee myyntiin lahjoiksi ja koristeiksi sopivia tavaroita. Rahat talletetaan luokan retkirahastoon.
– Tarvitsemme hienot myyntikojut. Silloin kauppa käy paremmin. Uskon, että vanhemmat auttavat
meitä niiden rakentamisessa, Henri arvelee. Viriää vilkas keskustelu, sillä kaikki haluavat tietenkin sanoa sanansa järjestelyistä.
– Jokainen saa itse valita, mitä haluaa myydä omalla myyntipaikallaan, opettaja rauhoittelee.

Onneksi jouluun on vielä aikaa. Hanna, Henri ja Hille Hippo pohtivat, mitä he voisivat myydä omilla myyntipöydillään. Hanna on niin innostunut, että hänen listastaan tulee todella pitkä.
– Minä valan monivärisiä kynttilöitä maitopurkkimuoteissa. Lisäksi punon värikkäitä avaimenperiä ja virkkaan sipulipusseja. Keksin varmasti vielä muutakin…
Muilla on vaatimattomammat suunnitelmat. Hille askartelee joulukortteja ja maalaa joulutauluja. Henri leipoo mustikkamuffinsseja tutulla reseptillä.
– Ne maistuvat varmasti kaikille, saatte nähdä!
Tavaroiden edustava esillepano on tärkeää. Hille luonnostelee lehtiöönsä erilaisia myyntikojuja, joista jokainen voi valita suosikkinsa. Villeimmät ideat on kuitenkin pakko hylätä, sillä hipot eivät usko voivansa rakentaa avaruusaluksen muotoista kojua tai jättikokoista joulupalloa…

Lopulta koittaa joulumyyjäispäivä. Jo edellisenä iltana koululaiset vanhempineen ovat pystyttäneet myyntipöydät ja kojut paikoilleen. Aamuhämärissä Hanna Hippo saapuu ensimmäisten joukossa asettelemaan tavaroita kojuunsa
Pian se aivan pullistelee joulukoristeita ja pikkulahjoja. Hannan tiski on verhoiltu kankaalla, joka on täynnä omenankuvia.
– Onneksi äiti löysi vanhan verhokankaan ullakolta. Kynttiläni näyttävät tosi houkuttelevilta sitä
vasten.
Henrin Hipon itsehillintä on koetuksella. Hänen leipomuksensa ovat niin herkullisia, että niitä on
vaikea olla syömättä.
– Ehkä voin maistella muutaman, Henri miettii.
– Hille Hippo on kyllä taitava maalari! ostajat ihastelevat kilpaa hänen myyntikojullaan.
Jotkut asiakkaat valitsevat pinottain joulukortteja. Suuri joulutaulu päätyy hippojen omaan kotiin, sillä
äitihippo kiirehtii ostamaan sen ennen muita.

Kaiken touhun keskellä myyjäispäivä kuluu melkein huomaamatta. On aika sulkea joulutori.
– Joko nyt? Henri ihmettelee.
Päivän aikana hän on rohkaistunut suosittelemaan leivonnaisiaan jokaiselle ohikulkijalle, eikä pöydällä
ole enää kuin muruja. Omakin vatsa on sopivasti täynnä. Myös Piip-lintu on saanut osansa ja istuu
tyytyväisenä viereisen puun oksalla. Myyjät alkavat innoissaan laskea, mitä kassalippaisiin on kertynyt. Yllättäen kuuluu Hannan avunhuuto. Mitä on tapahtunut?
– En ole muistanut ottaa maksua asiakkailtani. Tavaroiden esittely ja paketointi oli niin hauskaa, että
unohdin! Hanna nyyhkii.
– Kassalipaskin on kadonnut!

Muut kerääntyvät Hannan pöydän ympärille. Henri ja Hille halaavat epäonnista mestarimyyjää.
– Älä sure. Saamme kyllä retkirahat kokoon kevääseen mennessä.
Piip-lintu on seurannut joulumyyjäisiä sivummalla ja rientää nyt apuun. Aikansa joulupapereiden ja
nauhojen keskellä pengottuaan se vetää esiin peltisen kassalippaan.
– Ei auta, että lipas löytyi. En muistanut rahastaa ketään! Hanna vaikeroi.
Silloin Piip-lintu tönäisee lippaan kannen auki. Kassa pullistelee rahoja, jotka ystävälliset ja rehelliset asiakkaat ovat itse panneet sinne maksuksi ostoksistaan.
– Varsinaiset myyjäiset! Keväällä järjestämme toiset, niin päästään varmasti retkelle! Hanna innostuu.
Ensin vietetään kuitenkin joulua.

Teksti: Tuula Pere