Hipot luontoetsivinä
Kesä on vihdoinkin tullut! Hipot suunnittelevat innoissaan eväsretkeä puiston laidalla virtaavan joen rannalle.
Kevättulva on nostanut joen pinnan korkealle. Jokiuoma on ääriään myöten täynnä, ja vesi huuhtelee uoman matalia reunoja.
Hanna on saanut parahiksi valmiiksi hienon vesimyllyn, jonka rakentamiseen hän on käyttänyt monta päivää.
– Tänään on loistava sää testata, kuinka myllyni toimii! Hanna intoilee.
Muutkin hipot innostuvat puistoretkestä, mutta vain sillä ehdolla, että mukaan pakataan kunnon eväskori.
Henri ja Hille tekevät runsaat voileivät ja valitsevat juomat, mutta Hanna keskittyy huoltamaan kallisarvoista vesimyllyään.
– Myllyn ratas ei saa mennä vinoon, muuten se ei pyöri kunnolla, hän huolehtii.
Hanna kiirehtii ensimmäisenä joenrantaan ja ihastelee:
– Ohoh! Vesi on vielä korkeammalla kuin eilen! Kyllä siipirattaani saa nyt kovaa kyytiä, kunhan löydän sille sopivan kiinnityspaikan. Toivottavasti mylly kestää!
Henri ja Hille jättävät Hannan asennuspuuhiin ja etsivät kuivan paikan viltille ja ruokakorille.
– Minulla ainakin on jo kiljuva nälkä, Henri sanoo ja purkaa ensimmäiset voileivät paketista.
– Taidan liittyä seuraasi, Hille päättää. – Hanna on niin myllynsä lumoissa, että häntä on turha odotella.
Henri ja Hille seuraavat viltiltä käsin Hannan puuhia. Vesi virtaa vuolaana, ja mylly pyörii vinhasti. Virta tuo tullessaan pudonneita oksia ja rantatöyräiltä irronnutta heinää.
Hanna seuraa silmä tarkkana, ettei mitään pääse takertumaan vesimyllyn rattaaseen.
Yllättäen hippojen ohi alkaa kellua tavaraa, joka ei kuulu luontoon – tyhjiä muovipulloja, pahvilaatikoita ja styroksia. Kuka roskaa jokea?
– Nämä eivät ole taatusti luonnon aikaansaannoksia, Henri närkästyy ja esittelee vedestä poimimiaan pakkaustarvikkeita.
– Törkeää! Hillekin suuttuu. – Kuinka joku voi roskata kaunista jokeamme? Eikä muovi edes maadu luontoon!
Hipot alkavat kerätä vauhdilla vedessä kelluvia roskia.
– Tässä laatikossa on ollut Tips-Tops-jäätelötuutteja, Hille käännelleen käsissään räikeänväristä pakkausta.
Henri on kahlannut polviaan myöten tulvaveteen ja irrottaa pensaisiin takertunutta muovinarua.
– Tämä on saatava irti, muuten linnut voivat jäädä vyyhtiin kiinni siivistään! hän pudistelee päätään vakavana.
Vesi tuo mukanaan yhä enemmän roskia. Hipot päättävät etsiä syyllisen.
– Olen varma, että jäte tulee yläjuoksun Puisto-Kioskilta, Hanna sanoo.
– Se on juuri avattu kesäkaudeksi, ja siellä myydään paljon jäätelöä.
Matka kioskille taittuu hetkessä. Jo kaukaa hipot näkevät pitkän jonon asiakkaita. Kaikki haluavat ostaa herkullisia jäätelötuutteja ja nautiskella niistä kevätauringon paisteessa.
Jäteongelma syy löytyy kioskin nurkan takaa:
– Kioskin jäteastiat ovat täyttyneet, ja astioiden viereen kasatut roskat ovat lähteneet kellumaan tulvaveden mukana, Hanna kauhistuu.
Tuohtuneet hipot vievät kioskin pitäjän rakennuksen taakse katsomaan kaaosta. Tulvaveden kaatamat roskasäiliöt pursuavat jätettä, joka lähtee virran mukana kohti joen alajuoksua.
Nopeasti hipot auttavat kauppiasta nostamaan roska-astiat pois veden ulottuvilta ja lajittelevat irralliset jätteet oikeisiin säiliöihin pysäköintialueen reunalla.
Kioskin pitäjä on pahoillaan. – Tarkoitukseni ei ollut sotkea luontoa! Pidän kyllä jatkossa parempaa huolta kioskini roskista, hän vakuuttaa. – Kiitos, että tulitte auttamaan minua!
Palkkioksi hipot saavat valita mieleisensä jäätelötuutit Puisto-Kioskin runsaasta valikoimasta.
– Ja kaikki päällyspaperit panemme tarkasti paperijätteen joukkoon, Henri sanoo ja ahmaisee tyytyväisenä mustikkatuuttinsa melkein yhdellä haukkauksella. – Nyt tuntuu kesältä!
Teksti: Tuula Pere